hiek­ka­maa

substantiivi/ˈhie̯kːɑˌmɑː/
Jaa

Yhdyssana: hiekka + maa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. maaperä, joka koostuu pääasiassa hiekasta

Esimerkkilauseet

Eteläisessä vainiossa oli savimaita, huonompaa liejusavea laihassa viljelyksessä, liejusavi- ja hiekkamaata, hiekkamaita, jotka kasvoivat huonosti ja, kuten pohjoisessakin vainiossa, joka toinen vuosi niitettäviä kovanmaan niittyliuskoja.
— Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia I
Tultuaan hiekkamaalle rupesi se raastamaan toukkaa rinnettä ylöspäin noin metrin verran, jolloin se pysähtyi ja päästi sen ensimmäisen kerran irti.
— A. Th. Böök, Mailta ja vesiltä
Paras kasvualusta on kalkkipitoinen savinen tai hiekkainen maa, mutta yleensä dahurianlehtikuusi kasvaa hieman kitukasvuisina suurina yhtenäisinä metsiköinä karuilla ylätasangoilla, soilla, hiekkamailla ja louhikoissa.
— Wikipedia: Dahurianlehtikuusi

Esiintymistiheys

822 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
1.6
Wikipedia
1.5
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 18

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihiekkamaa
Genetiivihiekkamaan
Partitiivihiekkamaata
Essiivihiekkamaana
Translatiivihiekkamaaksi
Inessiivihiekkamaassa
Elatiivihiekkamaasta
Illatiivihiekkamaahan
Adessiivihiekkamaalla
Ablatiivihiekkamaalta
Allatiivihiekkamaalle
Abessiivihiekkamaatta

Riimit

-ɑː

Kaikki riimit

Lähteet