hiek­ka­ra­e

substantiivi/ˈhie̯kːɑˌrɑeˣ/
Jaa

Yhdyssana: hiekka + rae

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. yksittäinen hiekanjyvä

Esimerkkilauseet

Hiekkarakeiden lentäessä hänen mustalle, kuluneelle kauhtanalleen, hän väsyneenä mietti, kuinka pieni ja voimaton on loppujen lopuksi ihmisen ääni elämän ja avaruuden kaikkeudessa.
— Eino Hosia, Orjantappuratie
Jokaista erää hän tutki mitä perinpohjaisimmin, niin että hänen silmänsä tarkasti jok'ikisen pienoisen hiekkarakeen, ennenkuin hän salli sen vierähtää reunan yli puroon.
— Jack London, Kultakuilu
Kalkki puolestaan on sidosaine, joka sitoo hiekkarakeet yhteen ja kiinnittää laastin kiviin tai tiiliin.
— Wikipedia: Kalkkilaasti

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihiekkarae
Genetiivihiekkarakeen
Partitiivihiekkaraetta
Essiivihiekkarakeena
Translatiivihiekkarakeeksi
Inessiivihiekkarakeessa
Elatiivihiekkarakeesta
Illatiivihiekkarakeeseen
Adessiivihiekkarakeella
Ablatiivihiekkarakeelta
Allatiivihiekkarakeelle
Abessiivihiekkarakeetta

Riimit

-ɑe

Kaikki riimit

Lähteet