hii­ro

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

hii-ro (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. hiirojen suvun (Colius) laji tai yksilö
  2. (lähinnä monikossa) hiirojen heimon (Coliidae) laji tai yksilö

Esimerkkilauseet

Nuori Hiiro, vanhan Hiiron varsa, oli jo aikoja sitten kasvanut vankaksi hevoseksi.
— Pietari Päivärinta, Pikku Mari
Aidan toisella puolen ynisee vasikka muoriin päin turpaansa kurottaen ja vanha hiiro höristelee.
— Santeri Alkio, Muistojen komeroista
Hiiro kiersi täyttä laukkaa yhtä rengaskiertoa ja susi hypätä loikki vähän ulompana samaan suuntaan.
— Pietari Päivärinta, Pikku Mari

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan hiiri yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 7 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (13 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhīri ’hiiri’
karjalahiiri
lyydihīr(i)
vepsähiŕ, hīr
vatjaīri ’sama merkitys, rotta’
virohiir
liiviīr ’hiiri’

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva tšejeŕ, tševeŕ, mokšamordva šejər
udmurtti, komiši̮r
etelämansietelämansi itämansi länsimansi täŋkər, pohjoismansi taŋkər
itähantiitähanti löŋkər, jöŋkər (→ nenetsi jaŋkar), etelähanti teŋkər, pohjoishanti leŋkər
unkariegér ’hiiri’ (← suomalais-ugrilainen *šiŋer, *šiŋere).

Samantapaisia eläinten nimityksiä on myös muun muassa altailainen kielissä: tunguusi šinge̮re̮kē̮n (→ jakuutti čyŋyrykān) ’hiiri, rotta’, nanai singgere ’rotta’, mantšu singgeri ’sama merkitys, hiiri’, tšuvassi sə̑və̑r ’murmeli’ jne.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hiiro. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hiiro