hi­le

substantiivi/ˈhileˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hi-le (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (yleensä monikossa)pieni, usein ilmassa leijuva jääkide

Esimerkkilauseet

Kuulas on ilma ja kaunis on ilta, polulle varjot lankee, alenevat laaksot ja norot ne vaipuu sinisen sileään hankeen, hileet ne hämyssä kimmeltää, kulkuset kaukaa helistää.
— Larin-Kyösti, Kulkurin lauluja
Mut alasin kun paukahtaa, hileiksi rytmit raukeaa tai särkyy säkeniksi.
— Arvi Järventaus, Gönczölin vaunut
Yleisin hileen muoto on pyöreä tai kuusikulmio, muita muotoja ovat mm. neliö, tähti, salmiakki ja tikku.
— Wikipedia: Kynsikoristelu

Etymologia

Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala, viro

Todennäköisesti onomat. lähtöä, kuten v. hilistä ’helistä, kilistä’ (~ karjala hilissä ’sama merkitys’, hilie ’heleä’).

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala hile ’jääneulanen, ‑siru’
viromurt. (Kolga Kuusalu) hile ’ohut jääkuori’ (? ← suomi).

Esiintymistiheys

1 256 esiintymää · 0.5 / milj.

Suomi24
0.5
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
1.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48 (hame)

Yleisimmät: hile 31 % · hilettä 24 % · hileitä 20 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ile

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hile. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hile