hi­na

substantiivi/ˈhinɑ/
Jaa

Merkitykset

  1. (erityisesti) hinojen sukuun kuuluva Danthonia decumbens
  2. (yleisesti) mikä tahansa hinojen suvun (Danthonia *) kasvi

Esimerkkilauseet

Elymus arenarius: hina, rantaheinä l. -kaura, ruisvelinä, veriheinä.
Elias Lönnrot, Flora fennica
Nousi, nousi sieltä pintaan, mutta Hina kätki linnun toisen siiven, veden alla särki kappaleiksi maan.
Jack London, Alicen synnintunnustus
Rannikoiden lähellä hina kasvaa alkuperäisenä, sisämaassa muinais - tai uustulokkaana.
Wikipedia: Hina

Esiintymistiheys

386 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.6
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihina
Genetiivihinan
Partitiivihinaa
Essiivihinana
Translatiivihinaksi
Inessiivihinassa
Elatiivihinasta
Illatiivihinaan
Adessiivihinalla
Ablatiivihinalta
Allatiivihinalle
Abessiivihinatta

Riimit

-inɑ

Kaikki riimit

Lähteet