hi­na

substantiivi/ˈhinɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hi-na (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitykset

  1. (erityisesti) hinojen sukuun kuuluva Danthonia decumbens
  2. (yleisesti) mikä tahansa hinojen suvun (Danthonia *) kasvi

Esimerkkilauseet

Hänen äitinsä Hina oli kapaiden valmistaja.
— Jack London, Etelämeren auringon alla
39. TRIODIA. Hina. — Kaleet 3—4-kukkasisen tähkylän pituiset; ulkohelve pyöreä-selkäinen, kolopäinen, tylpäkkä hammas kolossa ja 2 karvatöyhtöä juurella.
— Elias Lönnrot, Flora fennica
Muita šintolaisia juhlia ovat nukkien ja tyttöjen juhla hina -matsuri, kukkajuhla hana -matsuri, poikien juhla tango -no -sekku, tähtijuhla tanabata ja "seitsemän -viisi -kolme"-juhla shichi -go -san, joka on tuonikäisten lasten siunausjuhla.
— Wikipedia: Šintolaisuus

Etymologia

Slangissa
1940 lähtien

Helsingin slangissa

hintti ’homo; masturboija’; myös hinttari, hindu

kuuluu varmaankin sanan hintelä yhteyteen, kuten ainakin hintti (1950–) ’(pojasta) heikko, heiveröinen, hintelä’; yhtymäkohtia (varsinkin merkityksessä) on myös verbiin hinkata; vertaa kuitenkin myös ruotsi hind ’naaras(kauris tai ‑peura); (kuv.) nuori nainen, rakastajatar’ (islanti hind, saksa Hinde, englanti hind ’naaraskauris’). ruotsi murt. hintare ’homo’ ← suomi.

Johdoksia: hintsu, hina, hinari ’homo’, hinttaa, hintsaa ’masturboida’

Esiintymistiheys

386 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.4
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.6
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: hina 34 % · hinalla 26 % · hinat 19 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hina. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hina