1hinkka1 – pieni kala (muikku, haili, särki)
- Vanhin tieto
- Elias Lönnrot, 1874
- Levinneisyys
- paikoin Kaakkois-Häme Karjalan kannas
- Vastineita
- viro
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | murt. hink, hing (g. ‑i tai ‑u), ink (g. ingu) ’pieni kala (?kivennuoliainen, Cobitis)’, vanh. kiel. merehink, (Göseken) merrehinck ’?made’. |
|---|
2hinkka2 – maitokannu, puuleili, puupullo
- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: hink)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan hinkki yhteydessä
Lainalähde: ← nykyruotsi hink ’kiulu, (kaivon) sanko; kannu’, muinaisruotsi ink ’vesiastia’ ← keskialasaksa hinke, hinnek, henneke ’vedennostolaite’, oikeastaan hypok. muoto nimestä Henrik (~ Heinrich, Heinz).
Samaa juurta olevia sanoja