hink­ka

erisnimi/ˈhiŋkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hink-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitykset

  1. pieni kala (muikku, haili, särki)
  2. maitokannu, puuleili, puupullo

Etymologia

1hinkka1 – pieni kala (muikku, haili, särki)

Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1874
Levinneisyys
paikoin Kaakkois-Häme Karjalan kannas
Vastineita
viro
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viromurt. hink, hing (g. ‑i tai ‑u), ink (g. ingu) ’pieni kala (?kivennuoliainen, Cobitis)’, vanh. kiel. merehink, (Göseken) merrehinck ’?made’.

2hinkka2 – maitokannu, puuleili, puupullo

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: hink)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan hinkki yhteydessä

Lainalähde: ← nykyruotsi hink ’kiulu, (kaivon) sanko; kannu’, muinaisruotsi ink ’vesiastia’ ← keskialasaksa hinke, hinnek, henneke ’vedennostolaite’, oikeastaan hypok. muoto nimestä Henrik (~ Heinrich, Heinz).

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

178 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
1.2
Wikipedia
0.6
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iŋkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hinkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hinkka