1vinkka1 – kylmä, pureva tuuli, viima; pureva, kylmä (tuuli)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vinka yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro, liivi
Onomat.-deskr. sanoja; osittain ilmeisesti samaa alkuperää kuin vinkua, katso tätä.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | viŋkiä ’kylmä ja kuiva, pureva (pakkanen, tuuli)’ |
|---|
| karjala | vinkka ’viima, kylmä tuuli’ |
|---|
| viro | ving (g. ‑u) ’kauna, närä’, vinge, (murt.) vingel ’nopea; pureva, kirpeä (tuuli)’ |
|---|
| liivi | viŋgər(z) ’jäykkä, luja; ryhdikäs, reipas’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2vinkka2 – keittoastian kannatin avotulella keitettäessä, haahla; keitinselkä, keitinorsi; seinään kiinnitetty kirveiden, lusikoiden tms. pidin, kalkku; kenkien tai vaatteiden kuivausteline
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vinka yhteydessä
- Vastineita
- pohjoissaame
- suomivinka
- ? balttilainenvertaa liettua vìngis ’kaari, mutka’
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame fâgge (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’(ripustus-, kattila- tai keitto)koukku; (Ko myös) ridan virekoukku’ (tähän myös pohjoissaame fâgˈgot ’ottaa, tavoittaa koukulla’) |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja