vink­ka

erisnimi/ˈʋiŋkːɑ/
Jaa

Merkitys

  1. viima, tuulenvire, veto, tarkoittaa ehkä myös hevoskoppia; vrt. yleiskielen sanaan vinka

Esimerkkilauseet

Lauha on hiljainen taivas, vaikka kirkas vinkka sieltä vielä vilkkuu.
— Väinö Kataja, Maalaiskuvia II
Ja nyt teki mainion rekikelin, tuuli pysyi pohjoisessa ja päivän vinkka etelässä.
— Väinö Kataja, Kulmuja I

Esiintymistiheys

172 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
NominatiiviVinkka
GenetiiviVinkan
PartitiiviVinkkaa
EssiiviVinkkana
TranslatiiviVinkaksi
InessiiviVinkassa
ElatiiviVinkasta
IllatiiviVinkkaan
AdessiiviVinkalla
AblatiiviVinkalta
AllatiiviVinkalle
AbessiiviVinkatta

Riimit

-iŋkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet