vink­ka

erisnimi/ˈʋiŋkːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vink-ka (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. viima, tuulenvire, veto, tarkoittaa ehkä myös hevoskoppia; vrt. yleiskielen sanaan vinka

Etymologia

1vinkka1 – kylmä, pureva tuuli, viima; pureva, kylmä (tuuli)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vinka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Onomat.-deskr. sanoja; osittain ilmeisesti samaa alkuperää kuin vinkua, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviŋkiä ’kylmä ja kuiva, pureva (pakkanen, tuuli)’
karjalavinkka ’viima, kylmä tuuli’
viroving (g. ‑u) ’kauna, närä’, vinge, (murt.) vingel ’nopea; pureva, kirpeä (tuuli)’
liiviviŋgər(z) ’jäykkä, luja; ryhdikäs, reipas’.

Samaa juurta olevia sanoja

2vinkka2 – keittoastian kannatin avotulella keitettäessä, haahla; keitinselkä, keitinorsi; seinään kiinnitetty kirveiden, lusikoiden tms. pidin, kalkku; kenkien tai vaatteiden kuivausteline

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vinka yhteydessä
Vastineita
pohjoissaame
  1. suomivinka
  2. ? balttilainenvertaa liettua vìngis ’kaari, mutka’
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame fâgge (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’(ripustus-, kattila- tai keitto)koukku; (Ko myös) ridan virekoukku’ (tähän myös pohjoissaame fâgˈgot ’ottaa, tavoittaa koukulla’)

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

172 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iŋkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vinkka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vinkka