hir­nu­mi­nen

substantiivi/ˈhirnuminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hir-nu-mi-nen (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: hirnua

Merkitykset

  1. hevosen yleisestä ääntelemisestä käytetty nimitysTamma päästi pitkän hirnunnan.
  2. IV-infinitiivi verbistä hirnua

Esimerkkilauseet

Onnettoman hevosen epätoivoinen hirnuminen kaikui hänen korvissaan, niin että hän värisi koko ruumiissaan.
— Émile Zola, Kivihiilenkaivajat
Madeline, jota tämä hirnuminen varoitti, koetti rohkaista itsensä uutta ja odottamatonta tilannetta varten.
— Zane Grey, Lännen tähtien alla
Hevosen ääntelytavoista tunnetuimpia lienevät hirnuminen ja hörähtely.
— Wikipedia: Hevonen

Etymologia

hirnua-verbistä muodostettu teonnimi

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hirnuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hirnuminen