hoi­ke­ta

verbi/ˈhoi̯ketɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hoi-ke-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: hoikka

Merkitys

  1. muuttua hoikemmaksiHän laittoi elintapansa uusiksi ja hoikkeni huomattavasti.

Esimerkkilauseet

Se hoikkeni, kutistui ja muuttui sängyntolpaksi.
— Charles Dickens, Joulun-aatto
Vihdoin tällaiset kosteiden seutujen asukkaat vuorostaan katosivat näkyvistä, puut hoikkenivat ja metsät harvenivat, muutamia irrallisia puuryhmiä pisti esille äärettömien lakeuksien keskeltä, joilla liikkui säikähtyneitä metsäkaurislaumoja.
— Jules Verne, Maasta kuuhun
Tyveltä on se yhdeksän tahi kymmenen tuumaisen tukin paksuinen, mutta hoikkenee latvaan päin, ett'ei päästä ole enää kuin kolmen tuuman paksuinen, keskeä poikki mitaten.
— August Ahlqvist, Uusi suomalainen lukemisto

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hoikka yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhoikka ’ohut, hoikka’
karjalahoikka ’sama merkitys, hento, solakka, hieno, kaunis; köyhä, niukka’
lyydihoik, hoikke̮ ’hoikka, ohut; heikko’
vepsähoik ’sama merkitys’
vatjaoikka ’hoikka’
viromurt. oik, oikka ’ohut, hieno, hento, hoikka’ (ilmeisesti ← suomi tai vatja)
liivi(v)oik ’ohut’, vōiti ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

47 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 72 (vanheta), vokaalivaihtelutyyppi A

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin hoiketa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähoikkenenhoikkeninolen hoikennutolin hoikennut
sinähoikkenethoikkenitolet hoikennutolit hoikennut
hänhoikkeneehoikkenion hoikennutoli hoikennut
mehoikkenemmehoikkenimmeolemme hoikenneetolimme hoikenneet
tehoikkenettehoikkenitteolette hoikenneetolitte hoikenneet
hehoikkenevathoikkenivatovat hoikenneetolivat hoikenneet
passiivihoiketaanhoikettiinon hoikettuoli hoikettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähoikkenisinolisin hoikennut
sinähoikkenisitolisit hoikennut
hänhoikkenisiolisi hoikennut
mehoikkenisimmeolisimme hoikenneet
tehoikkenisitteolisitte hoikenneet
hehoikkenisivatolisivat hoikenneet
passiivihoikettaisiinolisi hoikettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähoikkene—
hänhoiketkoonolkoon hoikennut
mehoiketkaamme—
tehoiketkaa—
hehoiketkootolkoot hoikenneet
passiivihoikettakoonolkoon hoikettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähoikennenlienen hoikennut
sinähoikennetlienet hoikennut
hänhoikenneelienee hoikennut
mehoikennemmelienemme hoikenneet
tehoikennettelienette hoikenneet
hehoikennevatlienevät hoikenneet
passiivihoikettaneenlienee hoikettu

Infinitiivit

1. infinitiivihoiketa
1. inf. pitkä muotohoiketakseen
2. inf. inessiivihoiketessa
2. inf. inessiivi, passiivihoikettaessa
2. inf. instruktiivihoiketen
3. inf. inessiivihoikkenemassa
3. inf. elatiivihoikkenemasta
3. inf. illatiivihoikkenemaan
3. inf. adessiivihoikkenemalla
3. inf. abessiivihoikkenematta
3. inf. instruktiivihoikkeneman
4. infinitiivihoikkeneminen
5. infinitiivihoikkenemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihoikkeneva
Passiivin 1. partisiippihoikettava
Aktiivin 2. partisiippihoikennut
Passiivin 2. partisiippihoikettu
Agenttipartisiippihoikkenema
Kieltopartisiippihoikkenematon

Riimit

-oiketɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hoiketa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hoiketa