hoivakieli
substantiivi/ˈhoi̯ʋɑˌkie̯li/hoi-va-kie-li (4 tavua) · 10 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- lapsenomainen tai yksinkertaistettu puhetapa, jota käytetään pienten lasten tai hoidettavien kanssa
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Hoivakielen tarkoitus on tukea lasta kielen oppimisessa, korjata vaikeiden äänteiden ääntämistä sekä laajentaa lapsen tunneilmaisua, tunneskaalaa ja vuorovaikutustaitoja.Hoivakielen puhuja muun muassa käyttää helppoja äänteitä, korostaa sanojen alkuja, vaihtelee puheen sävelkorkeutta lasta kiinnostavalla tavalla, puhuu hempeästi ja ilmehtii kasvoillaan.Hoivakieli eli hoivapuhe tai lässyttäminen on pienelle lapselle suunnattu helppo ja tunteenomainen puheen muoto.Taivutustiedot
Taivutusluokka 26 (pieni)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ieli
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Hoivakieli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hoivakieli