hoi­va­kie­li

substantiivi/ˈhoi̯ʋɑˌkie̯li/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hoi-va-kie-li (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: hoiva- + kieli

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. lapsenomainen tai yksinkertaistettu puhetapa, jota käytetään pienten lasten tai hoidettavien kanssa

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Hoivakielen tarkoitus on tukea lasta kielen oppimisessa, korjata vaikeiden äänteiden ääntämistä sekä laajentaa lapsen tunneilmaisua, tunneskaalaa ja vuorovaikutustaitoja.
— Wikipedia: Hoivakieli
Hoivakielen puhuja muun muassa käyttää helppoja äänteitä, korostaa sanojen alkuja, vaihtelee puheen sävelkorkeutta lasta kiinnostavalla tavalla, puhuu hempeästi ja ilmehtii kasvoillaan.
— Wikipedia: Hoivakieli
Hoivakieli eli hoivapuhe tai lässyttäminen on pienelle lapselle suunnattu helppo ja tunteenomainen puheen muoto.
— Wikipedia: Hoivakieli

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ieli

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hoivakieli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hoivakieli