hor­ju­mat­to­muus

substantiivi/ˈhorjumɑtːomuːs/
Jaa

Johdettu sanasta: horjua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. vankkumattomuus tai lujuus; tila, jossa jokin ei horju

Esimerkkilauseet

Sotamiehet, jotka tylsinä ja liikkumattomina olivat kuunnelleet vetoomista heidän toveruuteensa ja veljeyteensä, säilyttivät horjumattomuutensa nytkin hävyttömyyksiä kuunnellessaan.
— Émile Zola, Kivihiilenkaivajat
Pilsudski piti legionalaistensa horjumattomuutta Puolan itsenäisyyden ajatuksen voittona.
— Herman Gummerus, Pilsudski
Sitä seurannut sotaretki oli voittoisa Selimille, jonka horjumattomuus ja rohkeus kukisti janitsaarien niskoittelun.
— Wikipedia: Selim I

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihorjumattomuus
Genetiivihorjumattomuuden
Partitiivihorjumattomuutta
Essiivihorjumattomuutena
Translatiivihorjumattomuudeksi
Inessiivihorjumattomuudessa
Elatiivihorjumattomuudesta
Illatiivihorjumattomuuteen
Adessiivihorjumattomuudella
Ablatiivihorjumattomuudelta
Allatiivihorjumattomuudelle
Abessiivihorjumattomuudetta

Riimit

-ɑtːomuːs

Kaikki riimit

Lähteet