1horottaa1 – olla auki, raollaan, ammottaa
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan horo yhteydessä
- Vastineita
- viro
:,,, ja
Ehkä deskr. sana. Tähän mahdollisesti myös hornottaa (paikoin murt.) ’ammottaa, olla auki’ ja »(kankaan reuna on) hormalla» (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan) ’? huonosti päärmätty, s. o. auki’, jota on erheellisesti luultu olemattoman *horma ’ryppy’ sanan edustajaksi.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| viro | murt. hork ’kuohkea, löysä, harva’: horguh, horgun ’löysässä, harallaan’, horkvala ’sama merkitys’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2horottaa2 – hirnua korskuen; nauraa hohottaa; tulla kohisten
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan hörhöttää yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä
Onomat.-deskr. verbejä, joilla on myös takavok. asuja: suomi murt. hor(h)ottaa ’hirnua korskuen; nauraa hohottaa; tuulla kohisten’
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | hörhötteä, hörötteä ’hirnua hiljaa; nauraa’ |
|---|
| lyydi | hörhöttada: hörhöttau nagrau ’nauraa höröttää’ |
|---|
| vepsä | hörhötada ’sama merkitys’ |
|---|
Lähisukukielissä
| karjala | horhottoa ’nauraa äänekkäästi; juosta kepeästi (hevonen)’ |
|---|
| lyydi | horhottada ’nauraa hohottaa; korskua (hevonen)’ |
|---|
katso myös höristä, höristää; vertaa horista, hurista.
Samaa juurta olevia sanoja