ho­rot­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. olla auki, raollaan, ammottaa
  2. hirnua korskuen; nauraa hohottaa; tulla kohisten

Etymologia

1horottaa1 – olla auki, raollaan, ammottaa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan horo yhteydessä
Vastineita
viro

:,,, ja

Ehkä deskr. sana. Tähän mahdollisesti myös hornottaa (paikoin murt.) ’ammottaa, olla auki’ ja »(kankaan reuna on) hormalla» (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan) ’? huonosti päärmätty, s. o. auki’, jota on erheellisesti luultu olemattoman *horma ’ryppy’ sanan edustajaksi.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

viromurt. hork ’kuohkea, löysä, harva’: horguh, horgun ’löysässä, harallaan’, horkvala ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

2horottaa2 – hirnua korskuen; nauraa hohottaa; tulla kohisten

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hörhöttää yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Onomat.-deskr. verbejä, joilla on myös takavok. asuja: suomi murt. hor(h)ottaa ’hirnua korskuen; nauraa hohottaa; tuulla kohisten’

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahörhötteä, hörötteä ’hirnua hiljaa; nauraa’
lyydihörhöttada: hörhöttau nagrau ’nauraa höröttää’
vepsähörhötada ’sama merkitys’

Lähisukukielissä

karjalahorhottoa ’nauraa äänekkäästi; juosta kepeästi (hevonen)’
lyydihorhottada ’nauraa hohottaa; korskua (hevonen)’

katso myös höristä, höristää; vertaa horista, hurista.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Horottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/horottaa