1horo1 – kolo, halkeama, rako; väljä, avara
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- länsimurteet
- Vastineita
- viro
:,,, ja
Ehkä deskr. sana. Tähän mahdollisesti myös hornottaa (paikoin murt.) ’ammottaa, olla auki’ ja »(kankaan reuna on) hormalla» (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset., Gan) ’? huonosti päärmätty, s. o. auki’, jota on erheellisesti luultu olemattoman *horma ’ryppy’ sanan edustajaksi.