hou­ra­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. houria, puhua sekavia

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan houria yhteydessä
Vanhin tieto
, 1580
Vastineita
karjala, viro

Vertaa horata, horista (katso tätä) ’houria’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahourie, hourata ’houria; puhua joutavia’, houre ’houre(tila)’
viromurt. (Kolga Kuusalu) hourida (? ← suomi) ’puhua ajattelematta’.

suomi → pohjoissaame hoawˈre, inarinsaame hoavri ’mielettömyys, loru; oikku’, N hoawˈredit, hōwriidit, inarinsaame hovrađ, hoavridiđ ’hourailla’, pohjoissaame howˈru ’rauhaton (lapsi)’, sekä nykyruotsi murt. Suomi höur(a) ’houria’, hörog, höuru ’houraileva, hourupäinen’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hourata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hourata