hou­raus

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. houraaminen

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan houria yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
karjala, viro

Vertaa horata, horista (katso tätä) ’houria’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahourie, hourata ’houria; puhua joutavia’, houre ’houre(tila)’
viromurt. (Kolga Kuusalu) hourida (? ← suomi) ’puhua ajattelematta’.

suomi → pohjoissaame hoawˈre, inarinsaame hoavri ’mielettömyys, loru; oikku’, N hoawˈredit, hōwriidit, inarinsaame hovrađ, hoavridiđ ’hourailla’, pohjoissaame howˈru ’rauhaton (lapsi)’, sekä nykyruotsi murt. Suomi höur(a) ’houria’, hörog, höuru ’houraileva, hourupäinen’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Houraus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/houraus