hul­la­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. turmella (kuiva sää, tuuli) viljaa niin ettei siihen tule kunnon jyvää
  2. huimata, pyörryttää

Etymologia

1hullata1 – turmella (kuiva sää, tuuli) viljaa niin ettei siihen tule kunnon jyvää

Levinneisyys
et. Kaakkois-Suomi
Vastineita
karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

karjalahullata, hullavuttoa ’halvata’, hullavuo ’halvaantua’, hullavus ’halvaus’ (ehkä kontam. hullu + hulvata ’halvata’, katso hulmakka).

Ilmeisesti jtak toista alkuperää on suomi hullata verbiin liitetty alkuaan pitkävokaalinen pohjoisvepsä hūl(av), keskivepsä etelävepsä hul(av) ’kuuma’, hūlduda, hulduda ’kuumeta’.

2hullata2 – huimata, pyörryttää

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hulmakka yhteydessä
Vastineita
karjala
Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

karjalahulvaine ’halvaantunut’, hulvata, hullata ’halvata’, hulvattu, hullattu (voimasanana) ’pahus, vietävä’ (vertaa »voi halvattu»)

ehkä karjalan vaikutusta on suomi itämurteet hullata ’huimata, pyörryttää’ ja voimasana hulvattu, hullattu.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hullata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hullata