humaltuminen
substantiivi/ˈhumɑltuminen/hu-mal-tu-mi-nen (5 tavua) · 12 kirjainta
Johdettu sanasta: humaltua
Merkitys
- teonnimi verbistä humaltua
Esimerkkilauseet
Ja kumminkin oli humaltuminen minulle yhtä välttämätöntä, kuin minulle oli välttämätöntä saada toisilta tuo vakuutus ja haihduttaa itsestäni tuo omituisesti kalvava vaiva.Humaltuminen oli ihan yleistä.Olutta juodaan myös isoista kolpakoista, mutta tarkoituksena ei ole humaltuminen.Etymologia
humaltua + johdin -minen
Taivutustiedot
Taivutusluokka 38 (nainen)
Yleisimmät: humaltuminen 33 % · humaltumista 22 % · humaltumisen 20 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-uminen
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Humaltuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/humaltuminen