hu­mal­tu­mi­nen

substantiivi/ˈhumɑltuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: humaltua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä humaltua

Etymologia

humaltua + johdin -minen

Esimerkkilauseet

8. Humaltuminen muuttuu tarpeeksi.
— Arvid Järnefelt, Heräämiseni
Nähtävästi olivat sekä teko että humaltuminen mustasukkaisuuden aiheuttamat.
— Kaarle Halme, Valkoinen hirvi
Vaarat Humaltuminen lisää tapaturmien riskiä suorassa suhteessa veren alkoholipitoisuuden kasvuun.
— Wikipedia: Humalatila

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihumaltuminen
Genetiivihumaltumisen
Partitiivihumaltumista
Essiivihumaltumisena
Translatiivihumaltumiseksi
Inessiivihumaltumisessa
Elatiivihumaltumisesta
Illatiivihumaltumiseen
Adessiivihumaltumisella
Ablatiivihumaltumiselta
Allatiivihumaltumiselle
Abessiivihumaltumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit

Lähteet