- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan humus ’maaperä, maa’.
hu-mus (2 tavua) · 5 kirjainta
Hän kääntyi ja katsahti Martiniin, ja Martin katsahti häneen takaisin huomaten hänen hieman pöhöttyneen muotonsa, verettömät ja kauniit, mutta veltot kasvonsa ja päätti, että ne kertoivat yöllisestä humusta.Tällaisen raketin, kaukana suuren maailman humusta, illan taivaalla, — sellaisen näin ensi kertaa.Haarusammal kasvaa varjoisissa metsissä lahopuulla, kannoilla, kostealla humuksella, jyrkänteen tyvillä, lohkareilla.Lähtökohtana lähinnä latinan humus ’maaperä, maa’.
1 537 esiintymää · 0.6 / milj.
Taivutusluokka 39 (vastaus)
Yleisimmät: humusta 45 % · humus 26 % · humuksen 21 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-umus
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Humus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/humus