huo­je­ta

verbi/ˈhuo̯jetɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

huo-je-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: huokea

Merkitys

Esimerkkilauseet

Oi, silloin laskeu luokseni, Ja ympärillän' lentele; Niin huojeneepi huoleni, Ja sydämmeni tyynenee!
— August Ahlqvist, Säkeniä
Taas toivoa taivahisinta Jo sykkii sydämeni, Taas huojeni huoleva rinta, Kun välkkehes lähenevi.
— Julius Krohn, Suonion kootut runoelmat ja kertomukset
Ja veli toinen jos toista syytti, Niin käärme vaivasi uhmemmin, Vaan julmaa yhdessä vastustellen Myös tuskat huojeni kultakin.
— J. H. Erkko, Kootut teokset I

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (kantaskandinaavi: *hōgiz)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan huokea yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja

Lainalähde: ← kantaskandinaavi *hōgiz (*hōgja-), vertaa muinaisnorja hœgr ’helppo; mukautuva, sovinnollinen; mukava, miellyttävä’.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhōkia ’huokea, halpa’
karjalahuovis (g. huogehen) ’huokea, halpa, helppohintainen’, huovistoa ’halventaa, helpottaa hintaa’
lyydihuogiš (g. huogehen) ’huokea’
vatjaōke̮a ’sama merkitys’

(suomi → pohjoissaame fuögetet ’lieventyä, huojentua (esimerkiksi kipu)’)

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Esiintymistiheys

45 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 72 (vanheta)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huojeta taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähuojenenhuojeninolen huojennutolin huojennut
sinähuojenethuojenitolet huojennutolit huojennut
hänhuojeneehuojenion huojennutoli huojennut
mehuojenemmehuojenimmeolemme huojenneetolimme huojenneet
tehuojenettehuojenitteolette huojenneetolitte huojenneet
hehuojenevathuojenivatovat huojenneetolivat huojenneet
passiivihuojetaanhuojettiinon huojettuoli huojettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuojenisinolisin huojennut
sinähuojenisitolisit huojennut
hänhuojenisiolisi huojennut
mehuojenisimmeolisimme huojenneet
tehuojenisitteolisitte huojenneet
hehuojenisivatolisivat huojenneet
passiivihuojettaisiinolisi huojettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähuojene—
hänhuojetkoonolkoon huojennut
mehuojetkaamme—
tehuojetkaa—
hehuojetkootolkoot huojenneet
passiivihuojettakoonolkoon huojettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuojennenlienen huojennut
sinähuojennetlienet huojennut
hänhuojenneelienee huojennut
mehuojennemmelienemme huojenneet
tehuojennettelienette huojenneet
hehuojennevatlienevät huojenneet
passiivihuojettaneenlienee huojettu

Infinitiivit

1. infinitiivihuojeta
1. inf. pitkä muotohuojetakseen
2. inf. inessiivihuojetessa
2. inf. inessiivi, passiivihuojettaessa
2. inf. instruktiivihuojeten
3. inf. inessiivihuojenemassa
3. inf. elatiivihuojenemasta
3. inf. illatiivihuojenemaan
3. inf. adessiivihuojenemalla
3. inf. abessiivihuojenematta
3. inf. instruktiivihuojeneman
4. infinitiivihuojeneminen
5. infinitiivihuojenemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihuojeneva
Passiivin 1. partisiippihuojettava
Aktiivin 2. partisiippihuojennut
Passiivin 2. partisiippihuojettu
Agenttipartisiippihuojenema
Kieltopartisiippihuojenematon

Riimit

-uojetɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huojeta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huojeta