- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan huovata yhteydessä
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
- suomihuovata
- ? skandinaavinenvertaa nykyruotsi murt. Suomi hōpa, hå̄pa, håupa ’huovata’, nykynorja hopa ’mennä takaperin, taaksepäin (et. hevonen)’, muinaisnorja hopa ’liikuttaa, työntää taaksepäin’
norjan muodot palautunevat ensi tavultaan lyhytvokaaliseen asuun *hupi-, joten ensi tavultaan pitkävokaaliset nykyruotsi murt. sanat eivät voine olla näiden etym. vastineita. Mahdollisesti lainalähteeksi onkin esitetty germaaninen *hōƀian, vertaa muinaisnorja hœfa ’antaa suunta kohti jtak’, nykynorja høva, nykyruotsi hövas ’sama merkitys’, jolloin nykyruotsi murt. sanat olisivat lainoja ← suomi. (pohjoissaame vuopˈpat (inarinsaame), luulajansaame huopāt ’huovata’ ← skandinaavinen tai suomi.)
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hōvvata |
|---|---|
| karjala | huovata |
| vatja | (vatjan Kukkosin murre) hōvata (? ← suomi tai inkeroinen) ’huovata’ |
| viro | murt. hoovata (prs. hooban) ’huovata; vivuta’ |