huo­va­ta

verbi/ˈhuo̯ʋɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

huo-va-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. soutaa takaperin, peruuttaa alusta käyttäen airoja tavanomaisessa soutuasennossa niin, että alus liikkuu airojen vaikutuksesta takaperin

Esimerkkilauseet

Mökö huopasi ja Luru souti, ja seurauksena siitä oli, että vene pyöri yhdessä paikassa ympäri.
— Jalmari Finne, Kiljusen herrasväki
Ajaa myöhäinen matkamies, pohjassa liehtoo punainen lies ja vaihtuu vihreään juopaan, hämärä laaksohon laskeutuu, lumiset kentät aukeat, aavat hiiltyvän, himmeän sinensä saavat, pimeät petäjät huokaa ja huopaa ja tummuu punainen virstapuu.
— Larin-Kyösti, Unta ja totta
Esseen mukaan prosessitaiteilijat tekevät teoksia, jotka liittyvät kehoon, satunnaisiin ilmiöihin, improvisaatioon ja epätraditionaalisiin materiaaleihin kuten vahaan, huopaan ja lateksiin.
— Wikipedia: Prosessitaide

Etymologia

1huovata1 – soutaa perä edellä, airoja työnnellen

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
et. lounaismurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro
  1. suomihuovata
  2. ? skandinaavinenvertaa nykyruotsi murt. Suomi hōpa, hå̄pa, håupa ’huovata’, nykynorja hopa ’mennä takaperin, taaksepäin (et. hevonen)’, muinaisnorja hopa ’liikuttaa, työntää taaksepäin’

norjan muodot palautunevat ensi tavultaan lyhytvokaaliseen asuun *hupi-, joten ensi tavultaan pitkävokaaliset nykyruotsi murt. sanat eivät voine olla näiden etym. vastineita. Mahdollisesti lainalähteeksi onkin esitetty germaaninen *hōƀian, vertaa muinaisnorja hœfa ’antaa suunta kohti jtak’, nykynorja høva, nykyruotsi hövas ’sama merkitys’, jolloin nykyruotsi murt. sanat olisivat lainoja ← suomi. (pohjoissaame vuopˈpat (inarinsaame), luulajansaame huopāt ’huovata’ ← skandinaavinen tai suomi.)

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhōvvata
karjalahuovata
vatja(vatjan Kukkosin murre) hōvata (? ← suomi tai inkeroinen) ’huovata’
viromurt. hoovata (prs. hooban) ’huovata; vivuta’

Samaa juurta olevia sanoja

2huovata2 – vuovata; kulkea vaivalloisesti; lyödä vetoa; uskaltaa

Alkuperä
Lainasana (varhaisempi uusruotsi: wåga)
Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan vuovata yhteydessä
  1. suomivuovata
  2. varhaisempi uusruotsiwåga ’yrittää’, nykyruotsi våga, muinaisruotsi vagha, vaagha, vogha ’uskaltaa, panna peliin, rohjeta, ottaa riski’, muinaistanska voge, muinaisnorja voga
  3. keskialasaksawāgen (= nykysaksa wagen) ’sama merkitys’

keskialasaksan sana on johd. s:sta wāge ’paino’ (= muinaisruotsi vagh, vaagh, varhaisempi uusruotsi vågh, nykyruotsi våg ’vaaka, puntari’; samasta lähteestä myös suomi vaaka; katso tätä). — luulajansaame vuovētit, vuovvit ’uskaltaa’ ← sm, luulajansaame vuokātit ’sama merkitys’ ← ruotsi.

(pohjois- eli vienankarjala vuovata ’puuhata, raahata’, karjala vuovi ’veto, veikka’ ← suomi)

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

1 871 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.1
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata), vokaalivaihtelutyyppi E

Yleisimmät: huopaa 41 % · huovataan 12 % · huovata 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huovata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähuopaanhuopasinolen huovannutolin huovannut
sinähuopaathuopasitolet huovannutolit huovannut
hänhuopaahuopasion huovannutoli huovannut
mehuopaammehuopasimmeolemme huovanneetolimme huovanneet
tehuopaattehuopasitteolette huovanneetolitte huovanneet
hehuopaavathuopasivatovat huovanneetolivat huovanneet
passiivihuovataanhuovattiinon huovattuoli huovattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuopaisinolisin huovannut
sinähuopaisitolisit huovannut
hänhuopaisiolisi huovannut
mehuopaisimmeolisimme huovanneet
tehuopaisitteolisitte huovanneet
hehuopaisivatolisivat huovanneet
passiivihuovattaisiinolisi huovattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähuopaa—
hänhuovatkoonolkoon huovannut
mehuovatkaamme—
tehuovatkaa—
hehuovatkootolkoot huovanneet
passiivihuovattakoonolkoon huovattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuovannenlienen huovannut
sinähuovannetlienet huovannut
hänhuovanneelienee huovannut
mehuovannemmelienemme huovanneet
tehuovannettelienette huovanneet
hehuovannevatlienevät huovanneet
passiivihuovattaneenlienee huovattu

Infinitiivit

1. infinitiivihuovata
1. inf. pitkä muotohuovatakseen
2. inf. inessiivihuovatessa
2. inf. inessiivi, passiivihuovattaessa
2. inf. instruktiivihuovaten
3. inf. inessiivihuopaamassa
3. inf. elatiivihuopaamasta
3. inf. illatiivihuopaamaan
3. inf. adessiivihuopaamalla
3. inf. abessiivihuopaamatta
3. inf. instruktiivihuopaaman
4. infinitiivihuopaaminen
5. infinitiivihuopaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihuopaava
Passiivin 1. partisiippihuovattava
Aktiivin 2. partisiippihuovannut
Passiivin 2. partisiippihuovattu
Agenttipartisiippihuopaama
Kieltopartisiippihuopaamaton

Riimit

-uoʋɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huovata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huovata