hu­pi­o

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ymmärtämätön ihminen (varsinkin tyttö); hassahtava, hupsu

Etymologia

Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan hupakko yhteydessä
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, osittain ehkä hupa sanaan pohjautuvia. Vertaa hupsu, höperö.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalahupakko, ‑a, hupakeh, huppana, hup(p)elo, ‑ro, hupetti ’hassahtava’, hupakehtoa, hup(p)eloija, ‑roija ’olla hassahtanut’

(suomi → luulajansaame håpāk ’vanhuudenhöperö’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hupio. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hupio