hu­pa

adjektiivi/ˈhupɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hu-pa (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitykset

  1. (arkikieli)hauskuus, hauskanpitoMartin synttärikemuissa on kuulemma hupaa luvassa.
  2. Luoteis-Yhdysvalloissa puhuttu athabascakieli (kielitunnus: hup)

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Huonon maalin valinta, hetken hupa matala kelpaa orjalle.
— Hilja Pärssinen, Musta virta
Mitään hupaa, mitään toveria, mitään aikani hauskaa tuossa loppumattomassa, kolkossa vankeudessani minulle ei jäänyt, siinä meni minulta kaikki.
— Heikki Meriläinen, Korpelan Tapani
Aikaisemmin mansinkielistä aineistoa ilmestyi hantinkielisessä Lenin pant huvat - lehdessä (nykyinen Hănty jasaŋ).
— Wikipedia: Lūimā sēripos

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan hupa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Forellahan halukas Rouvaks oli tulemaan, Ota Holofernes vaan, Olkoon elämänne hupaa!
— Zacharias Topelius, Lukemisia lapsille 2

Etymologia

1hupa1 – mieluisa, hauska; nopeasti kuluva, riittämätön; tuhlaavainen

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, ersämordva, unkari
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhupa ’huono, heikko; helposti kuluva’, huppēla ’pieni, heikko (lapsesta)’
karjalahupa ’pieni, huono, hoikka; nopeasti kuluva’, hupi ’huvi’, hupaine ’pieni’, hupaisa ’hupeneva’, huveta (prs. hupenou), hupavuo ’vähetä, pienetä’
lyydihuba ’pieni’, hubeta ’pienetä, vähetä’
vepsähuba ’huono, heikko’, hubeta, hubenuda ’huveta, vähetä’
virohuba, ‑ne, ‑s, murt. hube ’murea, rapea, hauras, löyhä; mieluisa, hauska, hupaisa’, huvi (uud. 1800-luv., ilmeisesti ← suomi) ’mielenkiinto, kiinnostus; etu, hyöty’, huvitada ’kiinnostaa’
–? liivi obāz, obāĺi, oʾbbi ’myöhäinen’, oʾbbə ’myöhään’

(suomi → luulajansaame håhpē ’ravitsematon ruoka’, pohjoissaame hoppe, hopˈpel, inarinsaame hoppeel ’hupeneva, pian loppuva’, nykyruotsi murt. Suomi hopo(gär) ’sama merkitys’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

ersämordvaersämordva tšova, tšovińe, mokšamordva šə̑va, š(ə̑)vańä ’ohut, hieno’
unkarisovány ’laiha; niukka, hedelmätön’.

2hupa2 – vitsi, pila; hauska, kiva, mukava

Slangissa
1970 lähtien

Helsingin slangissa

huba ’vitsi, pila; hauska, kiva, mukava’; myös hupa

sanasta hupa(isa) ’hauska’; merkityksessä ’vitsi’ voi olla myös sanan huuli vaikutusta.

Englanninkieliset vastineet

  • Hupa

Esiintymistiheys

4 162 esiintymää · 1.6 / milj.

Suomi24
1.8
Sanomalehdet
0.9
Aikakauslehdet
1.7
Wikipedia
0.0
Reddit
0.5
Tekstitykset
0.6

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10 (koira), vokaalivaihtelutyyppi E

Yleisimmät: hupaa 32 % · huvin 22 % · huviksi 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: hupa – huvempi – huvin

Riimit

-upɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hupa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hupa