1hupa1 – mieluisa, hauska; nopeasti kuluva, riittämätön; tuhlaavainen
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro, ersämordva, unkari
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hupa ’huono, heikko; helposti kuluva’, huppēla ’pieni, heikko (lapsesta)’ |
|---|
| karjala | hupa ’pieni, huono, hoikka; nopeasti kuluva’, hupi ’huvi’, hupaine ’pieni’, hupaisa ’hupeneva’, huveta (prs. hupenou), hupavuo ’vähetä, pienetä’ |
|---|
| lyydi | huba ’pieni’, hubeta ’pienetä, vähetä’ |
|---|
| vepsä | huba ’huono, heikko’, hubeta, hubenuda ’huveta, vähetä’ |
|---|
| viro | huba, ‑ne, ‑s, murt. hube ’murea, rapea, hauras, löyhä; mieluisa, hauska, hupaisa’, huvi (uud. 1800-luv., ilmeisesti ← suomi) ’mielenkiinto, kiinnostus; etu, hyöty’, huvitada ’kiinnostaa’ |
|---|
| – | ? liivi obāz, obāĺi, oʾbbi ’myöhäinen’, oʾbbə ’myöhään’ |
|---|
(suomi → luulajansaame håhpē ’ravitsematon ruoka’, pohjoissaame hoppe, hopˈpel, inarinsaame hoppeel ’hupeneva, pian loppuva’, nykyruotsi murt. Suomi hopo(gär) ’sama merkitys’)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| ersämordva | ersämordva tšova, tšovińe, mokšamordva šə̑va, š(ə̑)vańä ’ohut, hieno’ |
|---|
| unkari | sovány ’laiha; niukka, hedelmätön’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
2hupa2 – vitsi, pila; hauska, kiva, mukava
- Slangissa
- 1970 lähtien
Helsingin slangissa
huba ’vitsi, pila; hauska, kiva, mukava’; myös hupa
sanasta hupa(isa) ’hauska’; merkityksessä ’vitsi’ voi olla myös sanan huuli vaikutusta.