hur­mau­tu­a

verbi/ˈhurmɑu̯tuɑˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (vaihtoehtoinen muoto)vaihtoehtoinen muoto sanalle hurmaantua

Esimerkkilauseet

Varjoss' alla öljypuiden parhain poikas uneksuu, kun hän kuulee sankarlaulun, havauupi, hurmautuu.
— Severi Nuormaa, Taistelujen mainingeissa
Ja surulliseen silloin ma profiiliinsa hurmauduin.
— Joel Lehtonen, Nurkka-Massin kuuliaiset; Munkkikammio

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivihurmautua
Ind. prees. yks. 1.hurmaudun
Ind. imperf. yks. 3.hurmautui
Kond. prees. yks. 3.hurmautuisi
Pot. prees. yks. 3.hurmautunee
Imperat. prees. yks. 3.hurmautukoon
Akt. 2. partisiippihurmautunut
Pass. imperf.hurmauduttiin

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet