hu­vit­ta­mi­nen

substantiivi/ˈhuʋitːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: huvittaa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä huvittaa

Etymologia

huvittaa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Laila kertoi sitten kuulleensa kuskin selittäneen, ettei hän tarkottanut mitään pahaa ilveilevällä esiintymisellään, mutta että kuulijain huvittaminen oli kiihottanut häntä tyhmyyteen.
— Kaarle Halme, Valkoinen hirvi
Samoin kuin monissa muissa juhlamenoissa esiintyy gáera-menojenkin yhteydessä ryhmä hullunkuriseen asuun sonnustautuneita tanssijoita, joiden ainoana tehtävänä näyttää olevan katsojien huvittaminen.
— Gunnar Landtman, Satumaa ja sen asukkaat
Kiinnostuksensa kohteiksi Dani on luetellut muun muassa seuraavat asiat: sosialismi, ravintoloissa syöminen, seksi, sihteeriporno, linnat, kauhu - ja fantasiaelokuvat, ostoksilla käynti, autot, 1800 -luvun kummitusnovellit, outojen antiikkiesineiden, - naamioiden ja - lelujen keräily, jalkapallo, kriketti, tyttärensä huvittaminen, erilaisten esineiden suunnittelu, egyptiläiset muinaisesineet sekä Intia.
— Wikipedia: Dani Filth

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihuvittaminen
Genetiivihuvittamisen
Partitiivihuvittamista
Essiivihuvittamisena
Translatiivihuvittamiseksi
Inessiivihuvittamisessa
Elatiivihuvittamisesta
Illatiivihuvittamiseen
Adessiivihuvittamisella
Ablatiivihuvittamiselta
Allatiivihuvittamiselle
Abessiivihuvittamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet