hy­mi­nä

substantiivi/ˈhyminæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hy-mi-nä (3 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: minä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. matala, tasainen ääni tai sävelmä, joka tuotetaan suu suljettuna

Esimerkkilauseet

Minä aavistan, kautta hyminän, menneitten äänien hienon hienot ääriviivat, ja musikaalisessa kajossa, oi kalpea rakkaus, koittavan aamuruskon.
— Anna-Maria Tallgren, Paul Verlaine
Se oli syvää, sekavaa hyminää, josta silloin tällöin erottui terävä kirous, yksinäinen, äänekäs naurunremahdus ja kerran särkyneen lasin räsähdys ja kilinä.
— Max Brand, Onnen maille
Itse kappale on instrumentaalinen, vokaaliosuuden koostuessa vain hyminästä.
— Wikipedia: Blind Willie Johnson

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan hyminä lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Jälleen ohimennen toteamme kirjailijan rakkaan kesämuiston: "Aamulla heräsi hän kirkonkellojen hyminään...
— Eino Railo, Kyösti Wilkuna ihmisenä -- kirjailijana -- itsenäisyysmiehenä
Ovi kirkkoon oli raollaan ja hiljaisena hyminänä kuului sieltä vanhan papin messu.
— Kyösti Wilkuna, Miekka ja sana I
Se on rauhoitettu paikka, sen ulkopuolella haudan juhlallisuus, sisäpuolella messun hyminä.
— Björnstjerne Björnson, Kertomuksia
Vaan kuulin epäillessä Mä vienon hyminän, Ja näin, kun lemmitessä Loi enkel' elämän.
— J. H. Erkko, Kootut teokset I

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hymistä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhümissä ’hymistä, kumista’, hümissellä ’vavista’
karjalahymissä ’humista, jymistä’, hymineh ’humina, jymy, kumu’
vatjahümmisellä ’väristä, vapista’, hümmisüttǟ ’väristyttää (pelosta, inhosta)’
viroümiseda ’mumista, hymistä, puhua epäselvästi’, ümin ’hyminä, mumina, juoru’

(suomi ? → pohjoissaame hubmât ’puhua (hiljaa), mumista’, hubmâ ’hiljainen puhe’).

Esiintymistiheys

900 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.1
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

Yleisimmät: hyminää 56 % · hyminä 35 % · hyminän 9 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-yminæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hyminä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hyminä