ry­mi­nä

Alkoi kuulua hiljaista humua ja tiukujen helinää, sitten ryminää ja rominaa, sitten kovaa kellojen pauhua — tuntui, että kohta katto romahtaa alas.

— Nyt siis olen kotona, nyt olen saapunut, ajatteli Lavretski, astuessaan pienoiseen etehiseen; sillä aikaa aukenivat ikkunaluukut ryminällä toinen toisensa jälkeen, ja päivänvalo tunkeusi autioihin suojiin.

Kumpikin Grímr suuttuu ja kolme miestä lähtevät pois kovalla ryminällä niin, että kolme kuningas Olavin miehistä löytyy kuolleena vieraiden lähdettyä.