häip­pä

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kitukasvuinen, harva vilja, ruoho, yksinäinen korsi

Etymologia

Vanhin tieto
Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
Levinneisyys
paikoin Etelä-Häme Savo
Vastineita
karjala, viro

Deskr. sanoja, joiden takavok. vastineita katso s.v. haippu. Äänt. ja merkitykseltään läheisiä ovat myös s.v. häipyä ja häivä main. sanat.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahäippy ’huonokasvuinen, harva vilja; hontelo, heikko’, häipäkkä ’hoikka, laiha’, häipätä ’sataa harvakseen lunta; lyödä, sipaista’, häipötteä ’hoippua; kasvaa harvaksi tai (liian) pitkäksi’
virohäibak (g. ‑u) ’huonokasvuinen heinä tai vilja; yksinäinen (heinän tai viljan) korsi’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Häippä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/häippä