i­hai­le­mi­nen

substantiivi/ˈihɑi̯leminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

i-hai-le-mi-nen (5 tavua) · 11 kirjainta

Johdettu sanasta: ihailla

Merkitys

  1. teonnimi verbistä ihailla

Esimerkkilauseet

Ihaileminen on haaveellista kiemailua, eilaaminen on puheen ja naurun sekasorinaa, sylvaileminen pilviä tavoittelevaa kaihoa ja meriminen viisasta järkeilyä.
— Eva Hirn, Kun elämä on ihanaa
Rikkauksien ja vaateaittojen sisällön ihaileminen vei alussa Aina Marialta ne lyhyet silmänräpäykset, jolloin sai hengittää irrallaan työn aisoista.
— Emil Lassinen, Kotipoluilta IV
Nymarkin katse kirkastui, kun hän astui saliin ja molempain herrain olennossa ilmestyi kohta tuo äänetön ihaileminen, joka aina tekee naiseen vaikutuksen.
— Minna Canth, Köyhää kansaa; Salakari

Etymologia

ihailla + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: ihaileminen 32 % · ihailemista 32 % · ihailemisen 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eminen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ihaileminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ihaileminen