Asiasanasto.fi

ih­mis­luon­nesubstantiivi

/ˈihmisˌluo̯nːeˣ/

Yhdyssana: ihminen + luonne

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.ihmiselle ominainen perusluonne tai olemus

Esimerkkilauseet

Jos Kim olisi ollut tavallinen poika, olisi hän jatkanut leikkiä, mutta hänpä ei ollutkaan turhaan tutustunut Lahoren kaupunkiin, ja vieläkin vähemmän turhaan hän oli tutustunut Taksali-portin luona oleviin fakiireihin jo kolmentoista vuoden aikana, ja niinpä hän olikin oppinut tuntemaan ihmisluonnetta.

Rudyard Kipling, Kim

Mutta oikeastaan on minulta väärin tehty, eriksensä mainita ihmisluonteiden ja luonnon kuvauksesta.

J. V. Lehtonen, Aleksis Kivi aikalaistensa arvostelemana

Komediat muista kuin mytologisista aiheista Epikharmos kirjoitti myös komedioita, joiden aiheet olivat poliittisia, moraalisia ja tapoihin liittyneitä, tai perustuivat ihmisluonteisiin, muistuttaen tässä viimeksi mainitussa jossakin määrin attikalaista uutta komediaa.

Wikipedia: Epikharmos

Esiintymistiheys

2 438 esiintymää, 0.9 / milj.

Suomi24
1.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.5
Reddit
1.8
Tekstitykset
0.9

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviihmisluonne
Genetiiviihmisluonteen
Partitiiviihmisluonnetta
Essiiviihmisluonteena
Translatiiviihmisluonteeksi
Inessiiviihmisluonteessa
Elatiiviihmisluonteesta
Illatiiviihmisluonteeseen
Adessiiviihmisluonteella
Ablatiiviihmisluonteelta
Allatiiviihmisluonteelle
Abessiiviihmisluonteetta

Riimit

-uonːe

Kaikki riimit