Asiasanasto.fi

il­la­tii­vi

substantiivi/ˈilːɑtiːʋi/
Jaa

Merkitys

  1. (kielitiede)sisätulento; paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisään tai sisälle tulemistaIllatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä, kuten talo : taloon), -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa, kuten tie : tiehen) tai -seen (huone : huoneeseen).

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.illative
  • ruotsiillativ
  • saksaIllativ (m)
  • esp.ilativo (m)
  • viroillatiiv, sisseütlev, sisseütlev kääne
  • norjaillativ

Esimerkkilauseet

Tuosta olisimme halukkaat päättämään, ett'ei Juteininkaan aikana kansankieli käyttänyt illatiivissa "sen"-päätettä.
— Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
— Eroitus vanhan ja uuden oikeinkirjoituksen välillä on vielä siinä, että kahdella kirjaimella merkittyjä pitkiä vokaaleja esiintyy enimmäkseen ainoasti sanan ensitavuussa; etempänä kuitenkin yleisesti nominien illatiivi-sijassa.
— Julius Krohn, Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet
Toisaalta suomi ei ole puhtaasti agglutinoiva kieli vaan siinä on myös fleksiokielten piirteitä, koska esimerkiksi sanassa vesiin sanavartalo, monikko ja illatiivi ovat sulautuneet yhteen eikä affikseja voi erottaa toisistaan.
— Wikipedia: Suomen kieli

Englanninkieliset vastineet

  • illative

Esiintymistiheys

260 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.6
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviillatiivi
Genetiiviillatiivin
Partitiiviillatiivia
Essiiviillatiivina
Translatiiviillatiiviksi
Inessiiviillatiivissa
Elatiiviillatiivista
Illatiiviillatiiviin
Adessiiviillatiivilla
Ablatiiviillatiivilta
Allatiiviillatiiville
Abessiiviillatiivitta

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit

Lähteet