e­la­tii­vi

substantiivi/ˈelɑtiːʋi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

e-la-tii-vi (4 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. (kielitiede)sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakinElatiivin sijapääte on -sta tai -stä vokaalisoinnun mukaan.

Esimerkkilauseet

Latinan kielen "etelää" merkitsevä sana: meridies sitävastoin periytyy valtasuomalaisesta elatiivi-muodosta: meritiestä — auringonjumalan meritiestä — samalla kuin suomalaisesta genetiivimuodosta: meritien on tullut ranskan: _meridien.
— Sigurd Wettenhovi-Aspa, Suomen kultainen kirja II Kalevala ja Egypti
"Ablativus", "" elatiivia.
— Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Poikkeuksen vokaalisointuun muodostavat sanat, joissa on liitepartikkeli - häi, - bo, - go tai elatiivin tai ablatiivin sijapääte - späi, - lpäi.
— Wikipedia: Livvinkarjala

Etymologia

Alkuperä
Ruotsalainen lainasana

Lainasana, jonka lähteenä ruotsin elativ ’elatiivi’, oppitekoinen sana (Gustaf Renvall, 1840), jonka pohjana on latinan effere ’viedä pois, kantaa ulos’, jossa ef- (ex-) ’ulos’ + ferre ’viedä, tuoda, kantaa’.

Latinan ferre‑verbin eräät taivutusmuodot perustuvat vartaloon lat-.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.elative case, elative
  • ruotsielativ
  • esp.elativo (m)
  • viroelatiiv, seestütlev kääne
  • norjaelativ

Englanninkieliset vastineet

  • elative case
  • elative

Esiintymistiheys

158 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.5
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Elatiivi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/elatiivi