elatiivisubstantiivi
/ˈelɑtiːʋi/
Merkitys
- 1.(kielitiede)sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakinElatiivin sijapääte on -sta tai -stä vokaalisoinnun mukaan.
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.elative case, elative
- ruotsielativ
- esp.elativo (m)
- viroelatiiv, seestütlev kääne
- norjaelativ
Esimerkkilauseet
Latinan kielen "etelää" merkitsevä sana: meridies sitävastoin periytyy valtasuomalaisesta elatiivi-muodosta: meritiestä — auringonjumalan meritiestä — samalla kuin suomalaisesta genetiivimuodosta: meritien on tullut ranskan: _meridien.
Sigurd Wettenhovi-Aspa, Suomen kultainen kirja II Kalevala ja Egypti
"Ablativus", "" elatiivia.
Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Poikkeuksen vokaalisointuun muodostavat sanat, joissa on liitepartikkeli - häi, - bo, - go tai elatiivin tai ablatiivin sijapääte - späi, - lpäi.
Englanninkieliset vastineet
- elative case
- elative
Esiintymistiheys
158 esiintymää, 0.1 / milj.
Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.5
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | elatiivi |
| Genetiivi | elatiivin |
| Partitiivi | elatiivia |
| Essiivi | elatiivina |
| Translatiivi | elatiiviksi |
| Inessiivi | elatiivissa |
| Elatiivi | elatiivista |
| Illatiivi | elatiiviin |
| Adessiivi | elatiivilla |
| Ablatiivi | elatiivilta |
| Allatiivi | elatiiville |
| Abessiivi | elatiivitta |
Riimit
-iːʋi
Kaikki riimit