Asiasanasto.fi

e­la­tii­vi

substantiivi/ˈelɑtiːʋi/
Jaa

Merkitys

  1. (kielitiede)sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakinElatiivin sijapääte on -sta tai -stä vokaalisoinnun mukaan.

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.elative case, elative
  • ruotsielativ
  • esp.elativo (m)
  • viroelatiiv, seestütlev kääne
  • norjaelativ

Esimerkkilauseet

Latinan kielen "etelää" merkitsevä sana: meridies sitävastoin periytyy valtasuomalaisesta elatiivi-muodosta: meritiestä — auringonjumalan meritiestä — samalla kuin suomalaisesta genetiivimuodosta: meritien on tullut ranskan: _meridien.
— Sigurd Wettenhovi-Aspa, Suomen kultainen kirja II Kalevala ja Egypti
"Ablativus", "" elatiivia.
— Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Poikkeuksen vokaalisointuun muodostavat sanat, joissa on liitepartikkeli - häi, - bo, - go tai elatiivin tai ablatiivin sijapääte - späi, - lpäi.
— Wikipedia: Livvinkarjala

Englanninkieliset vastineet

  • elative case
  • elative

Esiintymistiheys

158 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.5
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

SijamuotoYksikkö
Nominatiivielatiivi
Genetiivielatiivin
Partitiivielatiivia
Essiivielatiivina
Translatiivielatiiviksi
Inessiivielatiivissa
Elatiivielatiivista
Illatiivielatiiviin
Adessiivielatiivilla
Ablatiivielatiivilta
Allatiivielatiiville
Abessiivielatiivitta

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit

Lähteet