Asiasanasto.fi

ilonpitäjä

substantiivi

/ˈilonˌpitæjæ/

Yhdyssana: ilo + pitäjä

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.henkilö, joka pitää hauskaa tai huvittelee

Esimerkkilauseet

Se oli ainoa huvitus, mitä heillä oli talvisaikana tarjolla, ja kun sitä ei sattunut useammin kuin kerran kuukaudessa, niin eivät edes säntillisimmätkään heistä olleet koskaan sitä vastaan mitään muistuttaneet, vaikka useat ilonpitäjistä päätyivätkin penkin alle.

Konni Zilliacus, Taavetti Anttilan kohtalo

Hän oli kylän ilonpitäjä.

Jarl Hemmer, Mies ja hänen omatuntonsa

WSOY 1940 ( eripainos Vaipuneet kotkat -teoksesta) Iloisia ystäviä: Asemiesiltojen ilonpitäjiä, toimittanut Pekka Karunki.

Wikipedia: Pekka Karunki

Esiintymistiheys

74 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

Nominatiiviilonpitäjä
Genetiiviilonpitäjän
Partitiiviilonpitäjää
Essiiviilonpitäjänä
Translatiiviilonpitäjäksi
Inessiiviilonpitäjässä
Elatiiviilonpitäjästä
Illatiiviilonpitäjään
Adessiiviilonpitäjällä
Ablatiiviilonpitäjältä
Allatiiviilonpitäjälle
Abessiiviilonpitäjättä

Riimit

-itæjæ

Kaikki riimit