il­ta­nuo­ti­o

Ilta oli kaunis ja lämmin, kun sitten siirryttiin viimeiselle iltanuotiolle — missä jo edeltäpäin oli kaihomielisyyttä ja juhlallisuutta tavallista enemmän, — ainakin Pummin mielestä.

Robinista tuli siis uudelleen Sherwoodin metsän syvyyksissä asustava henkipatto, ja nopeasti hänen miehensä pujahtivat takaisin hänen luokseen, kunnes piirissä iltanuotion ympärillä olivat nähtävänä kaikki tutut kasvot ja Allan-a-Dale taas helkytteli harppuaan ja lauloi heille Pohjois-Englannin vienoja lauluja.

Mukavat iltanuotiot ja yhteishenki alkavatkin pian rakoilla, kun leirillä alkaa todella tapahtua: yksitellen toinen toistaan seurueen jäsenistä löydetään villieläinten raatelemana.