ironikkosubstantiivi

/ˈironikːo/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.humoristi, joka käyttää ivallista pilkkaa, ironiaa ja sarkasmia

Synonyymit

Liittyvät sanat

ironia

Hierarkia

Yläkäsitteet

Esimerkkilauseet

Häntä oli runoilijana luonnehdittu terveen järjen edustajaksi, ironikoksi ja rationalistiksi, mutta hän saattoi olla myös intohimoinen rakkauslyyrikko, ja myöhäistuotannossaan hän oli romantiikan edelläkävijä.

Wikipedia: Johan Henric Kellgren

Sokraattinen ironikko naamioituu tietämättömyyteen, joka peittää skeptisyyden jotain oppia tai yleistä mielipidettä kohtaan, jonka ironikko katsoo olevan vailla järjen tai logiikan pohjaa.

Wikipedia: Sokraattinen ironia

Englanninkieliset vastineet

ironist

Esiintymistiheys

8 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24

0.0

Sanomalehdet

0.0

Aikakauslehdet

0.0

Wikipedia

0.1

0.0

Tekstitykset

0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 4, vokaalivaihtelutyyppi A

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	ironikko
Genetiivi	ironikon
Partitiivi	ironikkoa
Essiivi	ironikkona
Translatiivi	ironikoksi
Inessiivi	ironikossa
Elatiivi	ironikosta
Illatiivi	ironikkoon
Adessiivi	ironikolla
Ablatiivi	ironikolta
Allatiivi	ironikolle
Abessiivi	ironikotta