i­ro­ni­a

substantiivi/ˈironiɑ/
Jaa

Merkitys

  1. komedian laji, jossa sanoja käytetään päinvastaisen merkityksen ilmaisemiseen; esittää virheet hyvinä ominaisuuksina, arvottoman arvokkaana, moitteet kehuina

Synonyymit

Etymologia

Kreik. eirõnei'a = kysely, pilanteko

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.irony
  • ruotsiironi
  • saksaIronie (f)
  • ranskaironie (f)
  • venäjäирония, ironija
  • esp.ironía
  • viroiroonia
  • italiaironie (f), ironia
  • puolaironia (f)

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Olisi kohtalon ironiaa, jos minut kolkattaisiin omalla kävelykepilläni!
— Vilho Helanen, Kohtalon silta
Samoin ei hän saanut selvää, sisältyikö tuohon huomautukseen ironiaa vai ei.
— Arvi Järventaus, Rummut
Hänen runoutensa, taikka oikeastaan sen parhaiden tuotteiden, tunnusmerkkejä ovat sanonnan rakastettava keveys sekä sen salamoiva, sattuva sukkeluus, joka usein kärjistyy hienoksi ironiaksi.
— Wikipedia: Carl Gustaf af Leopold

Englanninkieliset vastineet

  • irony

Esiintymistiheys

13 528 esiintymää · 5.2 / milj.

Suomi24
5.1
Sanomalehdet
3.2
Aikakauslehdet
3.9
Wikipedia
3.3
Reddit
19.3
Tekstitykset
6.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviironia
Genetiiviironian
Partitiiviironiaa
Essiiviironiana
Translatiiviironiaksi
Inessiiviironiassa
Elatiiviironiasta
Illatiiviironiaan
Adessiiviironialla
Ablatiiviironialta
Allatiiviironialle
Abessiiviironiatta

Riimit

-iɑ

Kaikki riimit

Lähteet