irtolukko
substantiivi/ˈirtoˌlukːo/Merkitys
- lukko joka ei ole kiinteästi kiinni rakennuksessa tai kulkuneuvossa, riippulukko, ketjulukko, vaijerilukkoIrtolukolla polkupyörän voi lukita rungostaan johonkin kiinteään telineeseen tai vastaavaan.
Esimerkkilauseet
Avain ei ottanut mitenkään sopiaksensa ruosteiseen munalukkoon, joita irtolukkoja paljojen varkaiden takia riippui hänen kojunsa lautaovessa kokonaista kolme kappaletta.Karl kiinnitti irtolukon huoneen oveen, tarkasti ratsupyssynsä latausta, tarttui kynttiläperunaansa ja sanoi kunniaa tehden: "Mihin aikaan herra valtuutettu haluaa huomenna tulla herätetyksi?"Ovessa oli harvinaisen luja rautainen salpa ja suuri irtolukko.Etymologia
irto + lukko
Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ukːo
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Irtolukko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/irtolukko