i­so­leu­kai­nen

Matalaotsainen, isoleukainen ukko sarkahousuissa ja haikarasortuutissa, — karkeaharjaksinen ukko, joka elää erillään vaimostaan ja on ihastunut nuoreen poikaan kuin Zeus Ganymedeeseen, — platonisesti kuin Sokrates Alkibiadeeseen, niin hän kai luulee, ja mittaa metrinauhalla salaa öisin hänen kehitystään ja ylistää sen suurenmoisuutta viattomana minullekin, — tuo sortuuttiin ja saappaisiin puettu ukko varoittelee, opettaa minua:

— Sille pitäisi huomauttaa siitä, arveli isoleukainen sävyisästi.