is­tuu­tu­mi­nen

Kalevin mieleen oli yrittänyt tunkea katkera ajatus, että "noin on minullekin käynyt", mutta sen oli karkoittanut Anjan istuutuminen hänen viereensä.

Mutta kun hän yhdessä muiden valamiesten kanssa astui istuntosaliin, ja taas alkoivat nuo eiliset temput: taas "oikeus lähestyy", taas kolme kirjokaulaista lavalle, taas äänettömyys, taas valamiesten istuutuminen korkeakarmisille tuoleille, taas santarmit, pappi, — niin silloin hän tunsi, että vaikka olisikin ollut menetteleminen näin, ei hän olisi eilenkään voinut rikkoa tätä juhlallisuutta.