it­se­hal­vek­sin­ta

substantiivi/ˈitse(ˣ)ˌhɑlʋeksintɑ/
Jaa

Yhdyssana: itse + halveksinta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. itseensä kohdistuva halveksunta tai syvä inho

Esimerkkilauseet

Oli kulunut kuusi viikkoa, ennenkuin hän oli päässyt lähtemään, kuusi loppumatonta surkeuden ja itsehalveksinnan viikkoa.
— E. M. Hull, Entisyyden varjo
Hänen täytyi puristaa epätoivosta ohimoitaan ja vapista — itseinhosta, itsesurkuttelusta, itsehalveksinnasta.
— Joel Lehtonen, Henkien taistelu

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviitsehalveksinta
Genetiiviitsehalveksinnan
Partitiiviitsehalveksintaa
Essiiviitsehalveksintana
Translatiiviitsehalveksinnaksi
Inessiiviitsehalveksinnassa
Elatiiviitsehalveksinnasta
Illatiiviitsehalveksintaan
Adessiiviitsehalveksinnalla
Ablatiiviitsehalveksinnalta
Allatiiviitsehalveksinnalle
Abessiiviitsehalveksinnatta

Riimit

-intɑ

Kaikki riimit

Lähteet