jaa ­mi­nä­kö

Jaa
Viittaa artikkeliin

sisältää sanat: jaa + minä

Merkitys

  1. minäkö

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (muinaisruotsi: jaa)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan jaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, viro

Lähtökohta: ← muinaisruotsi jaa, ia, nykyruotsi ja ’niin, kyllä’, muinaisnorja já vahvistava, myöntävä interj., nykytanska ja, gootti ja jne.

eteläsaame jāh ’niin, kyllä’, pohjoissaame jā ’niin, niinkö, vai niin (usein lievästi epäillen)’, jā-a emf. ’kyllä’, jā-ja ’jaa, jaa (usein pettymyksen ilmaus)’, inarinsaame jȧȧ ’niin’, jȧȧ-ȧȧ ’vai niin, niin’, koltansaame jǡ ’jaa, vai niin’ ainakin useimmiten kai suoraan ← skandinaavinen.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenjāha ’vai niin’
virojah ’kyllä, niin, jaa, joo’, jajah ’kyllä (vain)’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jaa minäkö. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jaa_minäkö