jan­kut­ta­ja

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: jankuttaa

Merkitys

  1. (arkikieltä)henkilö, joka jankuttaa

Esimerkkilauseet

Kapteeni oli käynyt aivan punaseksi; hän sieppasi lakin päästään ja lähti tämä kädessä äkkiä ulos... "Mokoma jankuttaja olet sinä hevoshuijariksi"...
— Jonas Lie, Perhe Giljellä
Laertes otti kuitenkin tavallisesti osalleen rakastajat, Philine kamarineitsyet, ja molemmat nuoret naiset ottivat ollakseen toinen naiivina toinen tunteellisena rakastajattarena ja vanhan jankuttajan tehtävät olivat itsestään selvät.
— Johann Wolfgang von Goethe, Wilhelm Meisterin oppivuodet
Debattia 1940 -luvulla tutkinut professori Yrjö Hirn kuvaili Bergbomin muuttuneen sen aikana "visionääristä pikkumaiseksi jankuttajaksi".
— Wikipedia: Margareta (näytelmä)