jan­kut­taa

verbi/ˈjɑŋkutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

jan-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta · Suomen kielen 5 982. yleisin sana

Merkitys

  1. (arkikieltä)hokea samaa asiaa itsepintaisesti, lakkaamattaÄlä viitsi enää jankuttaa!

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— Mutta se tekee miehestä lankavyyhden, jankutti Kaveri.
— Pentti Haanpää, Heta-Rahko korkeassa iässä
Opettajattarena sitä saa Vain ranskankielt' yhä jankuttaa.
— August Blanche, Rikas eno
Von der Pahlen käski häntä tylysti lopettamaan lapsellisuuksista jankuttamisen.
— Wikipedia: Paavali I

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan jankuttaa lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Mutta tuvassa jatkuu keskustelu, ja vaikka asiasta jankutetaan kuinka kauan, ei siitä tule valmista.
— Reino Rauanheimo, Hangas

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan jankata yhteydessä
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalajankuttoa ’jankuttaa (lukiessa, puhuessa)’ (luultavasti ← suomi)
–vertaa viro jängleda, jängelda, jändleda, jandleda jne. ’jankata, riidellä, nalkuttaa’ (murt. Kuusalu jankama ’väitellä, pitää puoliaan’ ehkä ← suomi).

suomi jankuttaa → nykyruotsi murt. Suomi jangot ’jankuttaa, mankua’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.harp on

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • cuckoo
  • harp
  • harp on

Esiintymistiheys

29 466 esiintymää · 11.2 / milj.

Suomi24
13.2
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.6
Wikipedia
0.1
Reddit
3.8
Tekstitykset
6.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: jankuttaa 40 % · jankutat 15 % · jankuta 6 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin jankuttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäjankutanjankutinolen jankuttanutolin jankuttanut
sinäjankutatjankutitolet jankuttanutolit jankuttanut
hänjankuttaajankuttion jankuttanutoli jankuttanut
mejankutammejankutimmeolemme jankuttaneetolimme jankuttaneet
tejankutattejankutitteolette jankuttaneetolitte jankuttaneet
hejankuttavatjankuttivatovat jankuttaneetolivat jankuttaneet
passiivijankutetaanjankutettiinon jankutettuoli jankutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjankuttaisinolisin jankuttanut
sinäjankuttaisitolisit jankuttanut
hänjankuttaisiolisi jankuttanut
mejankuttaisimmeolisimme jankuttaneet
tejankuttaisitteolisitte jankuttaneet
hejankuttaisivatolisivat jankuttaneet
passiivijankutettaisiinolisi jankutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäjankuta—
hänjankuttakoonolkoon jankuttanut
mejankuttakaamme—
tejankuttakaa—
hejankuttakootolkoot jankuttaneet
passiivijankutettakoonolkoon jankutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäjankuttanenlienen jankuttanut
sinäjankuttanetlienet jankuttanut
hänjankuttaneelienee jankuttanut
mejankuttanemmelienemme jankuttaneet
tejankuttanettelienette jankuttaneet
hejankuttanevatlienevät jankuttaneet
passiivijankutettaneenlienee jankutettu

Infinitiivit

1. infinitiivijankuttaa
1. inf. pitkä muotojankuttaakseen
2. inf. inessiivijankuttaessa
2. inf. inessiivi, passiivijankutettaessa
2. inf. instruktiivijankuttaen
3. inf. inessiivijankuttamassa
3. inf. elatiivijankuttamasta
3. inf. illatiivijankuttamaan
3. inf. adessiivijankuttamalla
3. inf. abessiivijankuttamatta
3. inf. instruktiivijankuttaman
4. infinitiivijankuttaminen
5. infinitiivijankuttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippijankuttava
Passiivin 1. partisiippijankutettava
Aktiivin 2. partisiippijankuttanut
Passiivin 2. partisiippijankutettu
Agenttipartisiippijankuttama
Kieltopartisiippijankuttamaton

Riimit

-ɑŋkutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jankuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jankuttaa