Asiasanasto.fi

jar­ru­tinsubstantiivi

/ˈjɑrːutin/

Johdettu sanasta: jarruttaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.laite tai osa, jota käytetään liikkeen hidastamiseen tai pysäyttämiseen

Esimerkkilauseet

Nauroin tolkuttomasti ja jarrutin sormillani, kämmenelläni hurjasti siukovaa siimaa, rullan huristessa korvissani.

Lauri Haarla, Jumalan myrsky

Minä kyllä jarrutin, mutta mielestäni se oli jo myöhäistä.

Charles Dickens, Mugbyn risteys

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijarrutin
Genetiivijarruttimen
Partitiivijarrutinta
Essiivijarruttimena
Translatiivijarruttimeksi
Inessiivijarruttimessa
Elatiivijarruttimesta
Illatiivijarruttimeen
Adessiivijarruttimella
Ablatiivijarruttimelta
Allatiivijarruttimelle
Abessiivijarruttimetta