jar­ru­tin

substantiivi/ˈjɑrːutin/
Jaa

Johdettu sanasta: jarruttaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. laite tai osa, jota käytetään liikkeen hidastamiseen tai pysäyttämiseen

Esimerkkilauseet

Nauroin tolkuttomasti ja jarrutin sormillani, kämmenelläni hurjasti siukovaa siimaa, rullan huristessa korvissani.
— Lauri Haarla, Jumalan myrsky
Minä kyllä jarrutin, mutta mielestäni se oli jo myöhäistä.
— Charles Dickens, Mugbyn risteys

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijarrutin
Genetiivijarruttimen
Partitiivijarrutinta
Essiivijarruttimena
Translatiivijarruttimeksi
Inessiivijarruttimessa
Elatiivijarruttimesta
Illatiivijarruttimeen
Adessiivijarruttimella
Ablatiivijarruttimelta
Allatiivijarruttimelle
Abessiivijarruttimetta