jon­ne

adverbi, erisnimi, substantiivi/ˈjonːe/
Jaa
Viittaa artikkeliin

jon-ne (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 2 692. yleisin sana

Merkitykset

adverbi

  1. (paikasta) johon, minne, mihinEU-politiikka on palautettava valtioneuvoston kansliaan, jonne se kuuluu.

substantiivi

  1. (slangia)stereotypia noin yläasteikäisestä pojasta, joka juo energiajuomia ja on nuorempi ja lapsellisempana pidetty kuin puhuja itse; termin syntyaikoina sillä tarkoitettiin 1990-luvulla syntyneitä.Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, kuinka haitallisia energiajuomat todella ovat lapsille. Suurimmat ongelmat ilmenevät suurkuluttajilla, joista käytetään myös nuorison suosimaa nimitystä ”jonne”. (Uusisuomi.fi)

erisnimi

  1. miehen etunimestä Johannes tai Jouni muodostettu lempinimi

Esimerkkilauseet

Aivan lähellä, Montpensierin kadun varrella, eräässä ensimmäisessä kerroksessa, oli "café chantant", jonne näkyi menevän paljo väkeä.
— Alphonse Daudet, Fromont vanhempi ja Risler nuorempi
Ja siellä, minne he katsoivat, siellä Jerusalemin puolella kajasti lempeä iltarusko ja punasi sitä puolta maailmaa, jonne nyt katse niin kaipaavana kääntyi.
— Irmari Rantamala, Israelitar
Korpi voi säilyä rämeeksi muuttumatta, jos vesi on juokseva, tai paikoilla, jonne valuu ravinteikasta vettä ympäröiviltä metsämailta.
— Wikipedia: Suo

Etymologia

1jonne1 – johon (paikkaan), minne, mihin

Sanakirjassa
Käsitellään sanan jo- yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenjo- (katso joka2, joku, jos)
karjalajo- (katso joka2, jokainen, jos)
lyydid́o- (katso joka2)
vepsäjo-, d́o-, ǵo-, je̮- (katso joka, jos)
vatjaje̮-, je-, jo- (katso joka, jos)
viromurt. jo- (katso jokin, jos)
–? liivi ja-, jo- (katso jos)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamejuo- (piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame; katso joka, jokainen, jokin)
ersämordvaersämordva ju-: juza toza ’sinne tänne’
mariju-:, länsimari juš, juž ’muutamat’, jušə̑žə̑ - jušə̑žə̑ ’toiset-toiset’, juž ’joku, jokin’, itämari južə̑ ’sama merkitys’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

indoeurooppalainen*jo-, muinaisintia yas, yā, yad rel.-pron., avesta yō jne

. Näitä muistuttavia pron.-aineksia on muissakin kielissä, esimerkiksi mongoli *ja-.

2jonne2 – (sanojan mielestä) lapsellisesti tai nolosti käyttäytyvästä teini-ikäisestä, varsinkin pojasta

Alkuperä
Lähtöisin erisnimestä

Yleisnimi jonne on lähtöisin henkilönnimestä Jonne.

Esiintymistiheys

88 130 esiintymää · 33.6 / milj.

Suomi24
33.4
Sanomalehdet
33.3
Aikakauslehdet
47.7
Wikipedia
83.2
Reddit
25.4
Tekstitykset
13.4

Taivutustiedot

Taivutusluokka 8 (nalle)

Yleisimmät: jonne 57 % · jonnet 18 % · jonnen 8 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-onːe

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jonne. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jonne