juurenhaara
substantiivi/ˈjuːrenˌhɑːrɑ/juu-ren-haa-ra (4 tavua) · 11 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- kasvin juuresta erkaneva sivuosa tai haara
Esimerkkilauseet
Se juuri, johon jättiläinen oli tarttunut ja joka oli antanut hänen kädelleen tukea, kuului katajapensaaseen ja siihen tarttuminen oli osaltansa irroittanut toisia juurenhaaroja, jotka olivat kiinni penkeressä.Se mitataan 130 cm:n korkeudelta lähtöpisteestä, joka on ylin tyveä laajentavan, katkaisua haittaavan juurenhaaran niska tai ellei sellaista ole, maanpinnan raja puun tyveä vasten.Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑːrɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Juurenhaara. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/juurenhaara