1juuri1 – kasvin maanalainen osa, tyvi; alku, alkuperä, aihe
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | jūri ’juuri, tyviosa’ |
|---|
| karjala | juuri ’juuri, tyvi, kanta, alapää; vieri, vierusta’, juureva ’juurekas, vankka, tukeva’, juurevuo ’juurtua, kiintyä’, juurikka ’kaatunut puu, juurakko’ jne. |
|---|
| lyydi | d́ūr(i) ’juuri’, d́ūrak, d́ūrikko ’juurakko, juurikko; itu’ |
|---|
| vepsä | juŕ ’juuri’ |
|---|
| vatja | jūri ’sama merkitys’, (iness.) jūre̮za ’luona’ |
|---|
| viro | juur ’juuri (kasvin, taikinan)’, juur(d)e ’luokse; lisäksi’, (iness.) juures ’luona, lisänä’, (elat.) juurest ’luota’ |
|---|
| liivi | jūŕ ’juuri’, jūsə, jū(r)s ’luona’, jūr(ə) ’luokse’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| mordva | jur ’juuri, tyvi, alaosa; pensaikko’ |
|---|
| – | ? udmurtti ji̮r ’pää’ |
|---|
| – | ? komi jur ’sama merkitys’ |
|---|
itämerensuomi juurikka → venäjä júrik ’juurakko’; itämerensuomi *jūrta- (esimerkiksi viro juurelda ’tutkia’) mahdollisesti → pohjoissaame jurˈdet (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame), jurdâšit ’ajatella, arvella’.
Samaa juurta olevia sanoja
2juuri2 – aivan, ihan, tarkalleen, kokonaan, peräti, varsin
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- karjala, lyydi
Lienee alkuaan juuri1 sanan latiivimuoto *jūre-j ’juureen (asti), juurta myöten, perin juurin’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | juuri ’aivan, ihan; erittäin’ |
|---|
| lyydi | d́ūri, d́ūŕ ’juuri, aivan’. |
|---|
suomi → pohjoissaame jur, jurâ, jurĕ (piitimensaame luulajansaame) ’juuri, aivan’.