jäl­ki­lau­se

substantiivi/ˈjælkiˌlɑu̯seˣ/
Jaa

Yhdyssana: jälki + lause

Merkitys

  1. (kielitiede)sivulauseen jälkeen tuleva päälause.Ruotsinkielisessä jälkilauseessa on käänteinen sanajärjestys eli predikaatti on ennen subjektia.

Synonyymit

Etymologia

jälki + lause

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.apodosis

Esimerkkilauseet

Niin, kaikkea tätä harkiten hän pysyy j.n.e.: tästä alkaa jälkilause; pitkä, sanoista "Ja ne, jotka kuuluvat" alkanut lause on jonkin verran anakoluuttinen; kun tullaan jälkilauseeseen, on subjekti (välilauseiden vaikutuksesta) muuttunut monikosta yksikköön.
— Platon, Valtio
Miten lieneekään, tuli siitä kaunis ja liikuttava jälkilause, jossa elämäntyönsä päättäneen sanomalehtimiehen harras isänmaanrakkaus ja harvinaisen vilpitön, miehuullinen luonne eheinä kuvastuvat.
— Eliel Aspelin-Haapkylä, Muotoja muistikuvia II
Sigfrid Sireniuksen Velkua Kalliolan setlementti Aiheesta muualla Setlementtiliitto Kirjallisuutta Sigfrid Sirenius, Vaeltajan mietekirja, jälkilauseessa on Heikki Wariksen elämäkerta Sireniuksesta.
— Wikipedia: Sigfrid Sirenius

Englanninkieliset vastineet

  • apodosis

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijälkilause
Genetiivijälkilauseen
Partitiivijälkilausetta
Essiivijälkilauseena
Translatiivijälkilauseeksi
Inessiivijälkilauseessa
Elatiivijälkilauseesta
Illatiivijälkilauseeseen
Adessiivijälkilauseella
Ablatiivijälkilauseelta
Allatiivijälkilauseelle
Abessiivijälkilauseetta

Riimit

-ɑuse

Kaikki riimit

Lähteet