kä­mäh­tää

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. (kaatua, pudota) läjähtää, kolahtaa
  2. (slangi)epäonnistua, jäädä kiinni; kuolla; väsähtää

Etymologia

1kämähtää1 – (kaatua, pudota) läjähtää, kolahtaa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kämä yhteydessä
Vastineita
karjala

Onomat. sanoja, kuten äänen eri tasoja osoittavat kamea, kimakka, kimeä, kumea yms.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakämätä ’kaatua jysähtää; elää kituuttaa’, kämähteä ’jysähtää, komahtaa’, kämähytteä ’(kaataa, pudottaa) mäjäyttää’
–? vatja (Tsv) kämär ’kiireinen, pikainen, vilkas’ (alkuaan ?»melua, kohua aiheuttava»).

Samaa juurta olevia sanoja

2kämähtää2 – epäonnistua, jäädä kiinni; kuolla; väsähtää

Slangissa
1990 lähtien

Helsingin slangissa

kämmiä ’tunaroida, munata, möhliä’; myös gämmiä, kämmää

? ← ruotsi skämma ’pilata, turmella’ (alkuaan ’saattaa häpeään’ sanasta skam ’häpeä’); toisaalta tähän voi liittyä kämähtää ’epäonnistua, jäädä kiinni; kuolla; väsähtää’, kämä, kämänen ’huono’, joita vastaavat murresanat kämä ’jk jäykkä, jäykistynyt, kovettunut, vanha, huono’, kämiintyä ’kovettua (huonoksi)’.

Johdoksia: kämmi ’epäonnistuminen, möhläys’, kämmäri ’tunari’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kämähtää. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kämähtää