kaara
substantiivi/ˈkɑːrɑ/kaa-ra (2 tavua) · 5 kirjainta
Merkitykset
- (arkikieltä)(amerikansuomi)auto
- (vanhentunut)hevosvaunut
Synonyymit
Esimerkkilauseet
Vaaditaanko tulevassa rasvanahkaisten puolueessa, että rasva on oleva nahkan ulkopinnalla, vai saako sitä ja minkä verran olla nahkan sisäpuolellakin, sen saanemme kuulla sitten, kun Janne Kaara on saanut kokoon välttämättömän kapitaalin.Ja pitkät matkat, kun esikaupungiis ja kaukana maaseurullakin asutahan ja kuljetahan junilla, maanalaasilla, tai ajetahan omalla »kaaralla» töihin aamuun, illoon.Se on kieliopillisesti suomea, johon on sekoittunut uusia käsitteitä ja englantilaisperäisiä sanoja suomalaisittain äännettynä, kuten kaara (' auto ', car) tai paanari (' työtoveri ', partner).Etymologia
1kaara1 – (tavallisesti yksipuinen) kaukalo, (puinen tai savesta tehty) ruokakulho tai kalavati; huoneen ikkunan alle kiinnitetty kouru, johon jään sulamisvesi kerääntyi
- Alkuperä
- Lainasana (saame: garre)
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Levinneisyys
- Pohjois-Pohjanmaa Peräpohja Kainuu
Lähtökohta: ← saame garre ’puukaukalo (ruoka-astiana)’ ← skandinaavinen, vertaa muinaisruotsi nykyruotsi kar ’astia, pikari’ (suomi vanh. kaari (asetus 1740 mon. caret) ’amme, sammio’ kai suoraan ← nykyruotsi). — saame → venäjä murt. kára, kará ’matala, puinen kalansyöntikaukalo’; saame tai venäjä → karjala koara ’puinen kalan- tai lihansyöntikaukalo’, ? lyydi kuaru ’räystäskouru’, ? vepsä kar (g. ‑an) ’uurros, lovi, reikä (puussa); lahti, lätäkkö’ (vepsä → venäjä kar ’sama merkitys’).
2kaara2 – henkilöauto
- Alkuperä
- Lainasana (englanti: car)
- Slangissa
- 1920 lähtien
Helsingin slangissa
kaara ’henkilöauto’
← englanti car ’sama merkitys’ (1896), aik. ’(junan)vaunu; (Am) raitiovaunu (street car, cable car)’, alkuaan ’(kaksi- tai nelipyöräinen) vaunu, kärry’ ← ranska carre ← latina carrus ’nelipyöräinen vaunu’; suomi kärry on peräisin samasta lähteestä ruotsi kautta.
3kaara3 – suon keskellä oleva kapea kannas
- Alkuperä
- Lainasana (pohjoissaame: gargo)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kaarko yhteydessä
Lähtökohta: ← pohjoissaame gargo, garˈgo (eteläsaame uumajansaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) muun muassa ’kivikkoranta; (vedenalainen) kari; suosaari, kahden suon välinen harjanne’. — suomi tai saame ? → venäjä murt. kárga ’soinen kohta metsässä; kostea, tiheätä pajukkoa tai lepikkoa kasvava kohta’. Vertaa karje.
Samaa juurta olevia sanoja
- kaarko1874
- kaarkema
- kaar(t)o
- kaar(t)a
- kaarrake
- karvo
Esiintymistiheys
2 783 esiintymää · 1.1 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala)
Yleisimmät: kaara 46 % · kaaran 15 % · kaaraa 8 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑːrɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaara. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaara